Viimeisen vuoden aikana B oli vanhentunut huomattavasti, niin ulkoisesti kuin fyysisestikin. Joskus meillä oli ihan äärettömän pirteä ja hötkyilevä mopsi kun taas viimeisen vuoden aikana se on vanhentunut ja laiskistunut huomattavasti. Nyt sitten vielä alkuvuodesta takajalat alkoivat olla heikossa kunnossa eikä se enää mielellään lähtenyt kävelylle mukaan. Päätös oli ihan äärettömän raskas, olihan koira mieleltään niin iloinen ja reipas aina. Tiesin kuitenkin, että vanha koira ei voi siitä enää parantua ja jonain aamuna se saattaisi halvaantua eikä päästä enää pedistä ylös.
Nyt kotona on enää yksi koira joka tuntuu niin oudolle. Koti tuntuu niin hiljaiselle ja tyhjälle kun ei kuulu ruttunaaman tuhinoita tai kynnen rapinoita lattialla. Babarista oli aina niin suuri ilo meille enkä koskaan varmaan törmää enää yhtä hassuun ja iloiseen koiraan. ♥♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti