Ajattelin raottaa tänne vähän, millaista mun elämä on ennen ollut. Ala-asteella olin melko huoleton poikatyttö ja no, suoraan sanoen melkoinen riiviö. Meillä ramppasi monia kavereita joka päivä ja tulin kaikkien kanssa hyvin juttuun. Ylä-asteelle mennessä jouduin erilleen suurimmasta osasta kavereistani, enkä ikinä löytänyt oikein omaa paikkaani luokastamme. Olin luokan se "ylimääräinen". Kaiken lisäksi, minua kiusattiin oikeastaan koko ylä-asteen ajan. Kiusaaminen on aina liittynyt jotenkin ulkonäkööni tai sitten siihen, että kuulun tähän tiettyyn sukuun, jonka kautta minut nimettiin lellikersaksi. Olin koko yläasteen ajan siis hylkiö. Juoksin aina välituntien ajaksi toiseen päähän koulua, jossa oli toiset kaverini jotka olivat vain eri luokalla. Siihen aikaan minulla oli myös todella huonoja ystävyyssuhteita, josta ei aiheutunut paljoa muuta kuin draamaa ja kaksinaamaisuutta.
Kiusaamisen ja huonojen ystävyyssuhteiden jälkeen kuitenkin karsin ihmisiä elämästäni ja olenkin niiden kanssa yhteydessä, joiden kanssa pystyn olemaan aivan oma itseni, eikä jokaisesta asiasta tarvitse olla draamailemassa. Kiusaaminen on kuitenkin jättänyt minuun jäljet ja huomaan sen sillä, että en päästä enää kovin helposti ihmisiä lähelleni. En avaudu kovinkaan helposti oman elämäni asioista tuntemattomille/puolitutuille. Inhoan sitä itsekin, mutta en luota ihmisiin enää kovinkaan helposti. Olen kasvattanut itselleni vaan kovan kuoren. Saatan ollakin uudessa seurassa hiljainen ja se, että joku mainitsee, että olen hiljainen, loukkaa minua ehkä eniten (samalla tavalla kuin joku nimittää toista lihavaksi). En haluaisi missään nimessä olla hiljainen, mutta en osaa vaan keskustella ihmisten kanssa, jos en tunne heitä läpikotaisin, tai jos ihminen ei ole tarpeeksi tuttavallisen oloinen.
Luulen myös, että kiusaaminen on vaikuttanut siihen, että en pidä itseäni mitenkään hauskana ihmisenä. En oikeastaan osaa heittäytyä mihinkään, koska olen aina mieluummin pitänyt matalaa profiilia. Ihannoin kuitenkin ihmisiä, jotka ovat positiivisia, puhuvat helposti tuntemattomien ihmisten kanssa ja osaavat heittäytyä ja hullutella.
Mietin kauan, viitsinkö kirjoittaa tätä ihan blogiin asti kaikkien ihmisten luettavaksi, mutta haluaisin, että ihmiset saisivat paremman kuvan minusta tämän tekstin kautta. En siis tahalleen ole hiljainen, haluaisin kovasti päästää ihmisiä paremmin lähelleni ja päästä tutustumaan ihmisiin. Halusinkin päästä vähän avaamaan tänne blogiin, että jos teitä muitakin entisiä koulukiusattuja löytyy sieltä ruudun takaa, niin kertokaa ihmeessä! Asian kanssa ei tosiaankaan tarvitse olla yksin ja itse älysin tämän kiusaamisen vaikuttavan moneen asiaan elämässäni kun minulle tehtiin ADHD tutkimusta.
Koitan parantaa itsetuntoani joka päivä viemällä itseni epämukavuusalueelle ja vaan tutustumalla ihmisiin, sekä keksiä hauskojakin asioita elämääni. En myöskään jaksa miettiä enää, mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Tämähän on minun elämäni ja minä teen siitä juuri sellaisen kuin itse haluan!
Kiitos ja anteeksi tästä avautumisesta, mutta haluaisin saada teidät lukijatkin tuntemaan minut paremmin vaikka olettekin siellä ruudun toisella puolella! Ja en tiedä millaisen kuvan saitte minusta tämän tekstin kautta, mutta vaikka en uskallakaan päästää ihmisiä lähelleni, haluaisin kovasti päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja ehdottomasti myös bloggaajiin, joiden kanssa on ainakin yhteistä tämä blogin kirjoittaminen! Eli jos kaipaat juttu/kahvittelu/kuvausseuraa niin olisi aivan mahtavaa päästä tutustumaan!
Housut Nike | Kengät Nike Air Max | Huivi Cubus | Nahkatakki H&M
