Tiistaina klo 02:30 pääsen kotiin pitkän päivän jälkeen. Mietin vaan, että onko tämä painajainen nyt oikeasti totta? Elämästäni oli lähtenyt todella suuri palanen, sellainen joka on ollut minulla puolet elämästäni.
Kaikkihan alkoi nyt tänä keväänä. Vompsu on ollut minulla täällä Lahdessa mukana, siihen säästinkin paljon rahaa, että saan hevosen mukaan kun lähden opiskelemaan. Kaikki sujui kyllä hyvin, viime syksynä hevonenkin alkoi lihoamaan. Nyt keväällä kuitenkin kaikki menikin ihan päälaelleen. Vompsu alkoi yhtäkkiä laihtumaan melko paljonkin ja siinä sitten mietittiin mistä se mahtaa johtua. Hevonen käyttäytyi kuitenkin ihan normaalisti, mutta maha oli löysällä ja kylkiluut alkoivat paistaa läpi. Kokeiltiin kaikkia Pshyliumeja, maitohappobakteereita, oluthiivaa, precosaa jne. Mikään ei tuntunut auttavan. Eläinlääkäri kävikin katsomassa Vompsua ja epäiltiinkin laihtumisen johtuvan siitä, kun hampaista löytyi muutama lohkeama. Kävin ostamassa taas hevoselle paljon eri ruokia, Greenlineä heinän korvikkeeksi, tarhattiin erillään että saa syödä rauhassa. Ruokahalu ei kuitenkaan hevosella ollut mikään parhain. Eläinlääkäri kehottikin viemään hevosen kesäksi laitumelle, jonne oli tarkoituskin lähteä heti tämän kuun lopussa.
Silloin kun kuulin, että hampaita on lohennut, tein jo päätöksen, että luovun hevosesta syksyllä. Eihän vanhalle hevoselle voi hampaita alkaa vaihtamaan, enkä ala sitä pelkillä puuroillakaan ruokkimaan. Kuhan se saisi viettää viimeisen kesänsä meidän omassa kotona, laitumella kaverin kanssa.
Sunnuntaina tultiinkin takaisin Lahteen ja menin illalla tallille. Hevoselle oli alkanut tulemaan ihmeellinen iso nestekertymä ryntäistä mahan alle. Soitin tietty heti eläinlääkärille ja sieltä epäiltiinkin että sydämmessä olisi jotain häikkää. Maanantaina eläinlääkäri tulikin sitten paikalle, kuunteli sydänäänet, mutta mitään sivuääniä ei löytynyt. Epäiltiin siis kasvainta, joka painaa jotain elintä sisältä niin paljon, että turvotusta alkaa tulemaan pikkuhiljaa vaan enemmän. Jouduin siis tekemään raskaan päätöksen. Lopettamaan hevoseni jo ennen kesää. Mietin vain, että kumpa se olisi päässyt vielä kerran kotiin, mutta ei haluttu lähteä kuljettamaan kipeänä olevaa hevosta. Vompsu siis jouduttiin lopettamaan Lahdessa, mutta haluttiin viedä se kotiin haudattavaksi.
Hevonen nukutettiin ennen ilta kahdeksaa. Juuri ennen sitä, se söi vielä vihreää ruohoa ja pussin porkkanoita, aivan niinkuin ennenkin. Heti kun se saikin rauhoittavat, niin se meni makaamaan ja tuntui, että sillä alkoi olla voimat jo aivan lopussa. Siihen se sitten nukahti, nätisti pää minun sylissäni. Kahdeksan jälkeen laitettiin sitten Vompsu kyytiin ja lähdettiin viemään sitä isäni luokse haudattavaksi. Siellä se saa nyt levätä rauhassa, muidenkin edesmenneiden eläinteni kanssa.
Vompsun pois menosta on nyt kolme päivää.. Päivät tuntuvat niin pitkiltä ja tyhjiltä, kun ei ole käynyt tallilla. Olen kuitenkin viimeiset 11 vuotta käynyt lähestulkoon tallilla päivittäin. Välillä jopa tulee sellainen olo koulun jälkeen, että kohtahan mää lähden taas tallille. Mutta eihän siellä olekkaan enää se oma hevonen vastassa. Olen kiertänyt koirien kanssa ulkona monen monta tuntia, koittanut vaan kuluttaa aikaaani. Koulussa onneksi olen saanut ajatukset vähän muualle ja ystävät ovatkin vieneet minua lohtushoppailemaan ja koittaneet keksiä minulle mieluista tekemistä. En tiedä kauanko tähän totutteluun menee, mutta hevonen on kyllä tuonut minun elämääni paljon sisältöä.
Silloin kun Vompsu hengitti viimeisen kerran, olin samaan aikaan surullinen ja onnellinen. Olin todella helpottunut, että päästin vanhan ja kipeän hevosen menemään. Oli niin huoleton olo, mutta samalla niin tyhjä ja onneton olo, että mietinkin miten tulen selviämään ilman hevosta.
.jpg)
Nyt koitankin keksiä uusia juttuja, tekemistä itselleni. Viettää aikaa paljon omien rakkaiden koirien kanssa, tehdä asioita mistä tykkään. En aio hankkia vielä uutta hevosta, koska minulla ei ole tällä hetkellä varaa ostaa sellaista. Haluan kuitenkin saada joskus hevosen, jonka kanssa pystyn kehittymään ratsastajana. En halua kuitenkaan loppua rakkaasta harrastuksestani, vaan toivon, että saan ratsastaa muillakin hevosilla. Blogia minun tekisikin mieli päivittää, mutta minulla ei ole tällä hetkellä vieläkään tietokonetta. Kirjoittelen tänne siis aina kunhan pääsen koulussa koneelle. Halusin vaan tulla kertomaan tästä tänne, koska tämä on kuitenkin niin suuri asia elämässäni. Ehkä vielä jonain päivänä tulen olemaan taas huolestunut hevosenomistaja. Mutta jos ei halua joutua tekemään raskaita päätöksiä hevosen takia, niin silloin ei kannata ostaa hevosta. Mutta jos haluaa paljon ihania kokemuksia ja muistoja, silloin kannattaa ostaa hevonen. Olen vain siitä kiitollinen, että sain näin ihanan ensihevosen ja että sain viettää sen kanssa 11 ihanaa vuotta.
.jpg)
