Melkein pari viikkoa sitten, kun kävin Kuopion Ikea reissulla, niin ostettiin meille uusi sänky! Heti lauantai iltana alettiinkin kasailemaan sitä ja vanha sänky heitettiin menemään. Tulikin sitten vähän isompi ongelma vastaan, ensimmäinen palanenhan olikin ihan vääränlainen mitä kuvassa näytettiin, eikä sängyn kokoaminen onnistunut mitenkään ilman oikeanlaista palasta! Noh, ei kun soittoa Ikealle ja nukkumaan lattialle. Tuo oikeanlainen palanen tulikin sitten seuraavana perjataina postissa.
Mutta nyt olen kyllä tosi tyytyväinen uuteen sänkyyn! Olin kuitenkin ostanut meille liian ison sängyn, koska muistin että se meidän sängynpääty oli 180cm leveä, mutta se olikin 160cm.. :D No mutta jätettiin sitten pääty laittamatta ja sänky käännettiin toisin päin. Tykkään kyllä sängystä nyt ilman sitä päätyäkin niin saa nähdä tulenko edes tekemään uutta sängynpäätyä!
Sängyn säilytyslaatikot on kyllä huippuhyvä juttu! Toiselle puolelle saatiin kaikki mahdolliset lakanat ja pyyhkeet. Toiselle puolelle taas saatiin molempiin laatikoihin koirien pedit hyvin piiloon! Koiratkin on hyvin nukkuneet tuolla laatikoissa kun ne avaa yöksi :) Olenkin tykännyt makkarin uudistuneesta ilmeestä, mutta tällä viikolla pitäisi tulla taas yksi iso muutos sinne. Siitä sitten lisää kunhan seuraava projekti on vaan valmiina!
2015/10/13
2015/10/12
Elämä maistuu puulta, niinkuin kilometrilaku.
Jos et jaksa lukea pitkää ja masentavaa tekstiä, niin skippaa tämä postaus! Harvoin tulen kirjoittelemaan tänne blogiin mitään syvällisempiä, mutta nyt ajattelin tulla kertomaan mitä mulle oikeasti kuuluu nykyään.
Edellinen viikko. Joka päivä menoa, en ole päivääkään viettänyt kokonaista päivää tällä paikkakunnalla. Maanantaina ratsastusta, tiistaina agilityä, keskiviikkona kaverien näkemistä ja stand-up keikalla käymistä. Torstaina ja perjantaina kodin laittamista, uuden sängyn kokoamista. Lauantaina vähän shoppailua, leffaa ja kaverin kanssa baarissa käymistä. Sunnuntaina extempore reissu ponin koeratsastukseen. Elämäni kuulostaa kaikinpuolin hauskalta ja olenkin yrittänyt keksiä itselleni mahdollisimman paljon kivaa tekemistä. Kaikki nuo, mitä viime viikolla sain aikaiseksi, toikin arkeen edes vähän iloa. Asia ei kuitenkaan ole niin aurinkoista, kuin miltä vaikuttaa.
Marraskuun neljäs päivä tulee puoli vuotta siitä, kun minulta lähti suuri palanen elämästä. Hevonen, yksi paras ystäväni, jonka kanssa vietin 11 vuotta, eli puolet elämästäni. Kohta olen elänyt tämän puoli vuotta ilman hevosta, koittanut keksiä korvaavia juttuja, käynyt ratsastamassa muiden hevosilla, mutta silti tuntuu että iso osa elämästäni on hukassa. Jokainen aamu kun herään, mietin vaan että kumpa ei tarvisi nousta. Joka ikinen ilta kun menen nukkumaan, ajattelen vaan että kumpa saisin vaan nukkua. Aina kun pääsen iltapäivällä kotiin, haluaisin taas vaan mennä löhöämään sohvalle ja sen takia minulle onkin tullut olo, etten saa enää mitään aikaiseksi. Ei ole pakko lähteä minnekkään, joten en jaksa myöskään tehdä mitään.
Sitten kun sitä on tarpeeksi kauan aikaa tuntenut olevansa sellainen, joka ei saa aikaiseksi mitään, alkaa myös tuntemaan itsensä todella turhaksi. En kyllä ole pitänyt itseäni ikinä missään hyvänä, olen aina ollut vaan se keskivertosuorittaja, en missään liian huono, mutta en tarpeeksi hyväkään. Jotkut ihmiset ovatkin sanoneet suoraan päin naamaa, että olen vähän vajaa älyinen, tai tyhmä ja ajattelevat, että se ei hetkauta minua millään tavalla. Ihmiset myös kohtelevat välillä minua kuin jotain vajaa älyistä ja ajattelevat, että en ymmärrä sitä kuitenkaan. Siitä tuleekin sellainen olo, että olen todella surkea kaikessa, enkä ikinä missään hyvä. En nyt itsekkään sanoisi olevani mikään terävin kynä penaalista ja haluaisinkin olevani paljon parempi jokaisessa asiassa. Haluaisin pyrkiä myöskin joka asiassa täydellisyyteen, mutta en usko, että olisin ikinä missään asiassa täydellinen.
Silloin kun oli oma hevonen, pystyit surkeina päivinä menemään tallille. Purkaa huolet hevoselle, joka ei ikinä valittanut mistään, eikä haukkunut missään. Onhan minulla onneksi vielä koirat, jotka ovatkin suurena lohtuna aina odottamassa minua kotona. Haluaisin kuitenkin saada sen elämän takaisin, mikä minulla ennenkin oli, enkä tiedä saanko elämääni enää samanlaista iloa, kuin silloin hevosen kanssa. Olen aina ollut todella tekevä ihminen, olen itsenäisesti hoitanut kaikki asiani ja aikatauluttanut elämäni. Nykyään tuntuu, että sellaiseen ei ole enää tarvetta, koska en käy enää muuta kuin koulussa. Vaikka elämässäni on paljon hyviäkin asioita, niin silti jotenkin tuijottaa niitä huonoja asioita liikaa.. Pitäisi olla tyytyväinen elämäänsä, kun asiat voisivat olla vieläkin huonommin.
Edellinen viikko. Joka päivä menoa, en ole päivääkään viettänyt kokonaista päivää tällä paikkakunnalla. Maanantaina ratsastusta, tiistaina agilityä, keskiviikkona kaverien näkemistä ja stand-up keikalla käymistä. Torstaina ja perjantaina kodin laittamista, uuden sängyn kokoamista. Lauantaina vähän shoppailua, leffaa ja kaverin kanssa baarissa käymistä. Sunnuntaina extempore reissu ponin koeratsastukseen. Elämäni kuulostaa kaikinpuolin hauskalta ja olenkin yrittänyt keksiä itselleni mahdollisimman paljon kivaa tekemistä. Kaikki nuo, mitä viime viikolla sain aikaiseksi, toikin arkeen edes vähän iloa. Asia ei kuitenkaan ole niin aurinkoista, kuin miltä vaikuttaa.
Marraskuun neljäs päivä tulee puoli vuotta siitä, kun minulta lähti suuri palanen elämästä. Hevonen, yksi paras ystäväni, jonka kanssa vietin 11 vuotta, eli puolet elämästäni. Kohta olen elänyt tämän puoli vuotta ilman hevosta, koittanut keksiä korvaavia juttuja, käynyt ratsastamassa muiden hevosilla, mutta silti tuntuu että iso osa elämästäni on hukassa. Jokainen aamu kun herään, mietin vaan että kumpa ei tarvisi nousta. Joka ikinen ilta kun menen nukkumaan, ajattelen vaan että kumpa saisin vaan nukkua. Aina kun pääsen iltapäivällä kotiin, haluaisin taas vaan mennä löhöämään sohvalle ja sen takia minulle onkin tullut olo, etten saa enää mitään aikaiseksi. Ei ole pakko lähteä minnekkään, joten en jaksa myöskään tehdä mitään.
Sitten kun sitä on tarpeeksi kauan aikaa tuntenut olevansa sellainen, joka ei saa aikaiseksi mitään, alkaa myös tuntemaan itsensä todella turhaksi. En kyllä ole pitänyt itseäni ikinä missään hyvänä, olen aina ollut vaan se keskivertosuorittaja, en missään liian huono, mutta en tarpeeksi hyväkään. Jotkut ihmiset ovatkin sanoneet suoraan päin naamaa, että olen vähän vajaa älyinen, tai tyhmä ja ajattelevat, että se ei hetkauta minua millään tavalla. Ihmiset myös kohtelevat välillä minua kuin jotain vajaa älyistä ja ajattelevat, että en ymmärrä sitä kuitenkaan. Siitä tuleekin sellainen olo, että olen todella surkea kaikessa, enkä ikinä missään hyvä. En nyt itsekkään sanoisi olevani mikään terävin kynä penaalista ja haluaisinkin olevani paljon parempi jokaisessa asiassa. Haluaisin pyrkiä myöskin joka asiassa täydellisyyteen, mutta en usko, että olisin ikinä missään asiassa täydellinen.
Silloin kun oli oma hevonen, pystyit surkeina päivinä menemään tallille. Purkaa huolet hevoselle, joka ei ikinä valittanut mistään, eikä haukkunut missään. Onhan minulla onneksi vielä koirat, jotka ovatkin suurena lohtuna aina odottamassa minua kotona. Haluaisin kuitenkin saada sen elämän takaisin, mikä minulla ennenkin oli, enkä tiedä saanko elämääni enää samanlaista iloa, kuin silloin hevosen kanssa. Olen aina ollut todella tekevä ihminen, olen itsenäisesti hoitanut kaikki asiani ja aikatauluttanut elämäni. Nykyään tuntuu, että sellaiseen ei ole enää tarvetta, koska en käy enää muuta kuin koulussa. Vaikka elämässäni on paljon hyviäkin asioita, niin silti jotenkin tuijottaa niitä huonoja asioita liikaa.. Pitäisi olla tyytyväinen elämäänsä, kun asiat voisivat olla vieläkin huonommin.
2015/10/07
Keinuhepan uusi väri
Saatatte varmaan muistaa tämän puisen keinuhepan, joka onkin välillä vilahtanut joissakin kuvissa. Heppa vaihtoikin paikkaansa nyt keittiöstä vaatehuoneeseen, kun kirkas Elisabeth tuoli muutti makkariin.
Olen aina hirveästi tykännyt tuosta keinuhevosesta, mutta nyt tuntui, että sen väritys ei oikein enää sovi tänne. Otinkin sitten hepan kainaloon ja lähdin vaan kokeilémaan, että mitä se tuumaa maalista! Heppa saikin sitten ihan uuden värityksen hopeisella spray-maalilla ja nyt se sopiikin meille entistä paremmin :) Olenkin saanut viime aikana melkoisen hopeavimman päälle. mm. peilin kehykset ja kellon kehykset on maalattu meillä nyt tällä samalla hopeisella spraylla. Meidän asunto alkaa muutenkin mennä koko ajan vähän "talvisempaan" suuntaan ja olisin jo innoissani laittamassa joulukoristeita meille.. Noh ehkä yritän vielä pari kuukautta malttaa oottaa! (niin ja ne joulukarkit näytikkin olevan tänään jo kaupoissa!!)
Olen aina hirveästi tykännyt tuosta keinuhevosesta, mutta nyt tuntui, että sen väritys ei oikein enää sovi tänne. Otinkin sitten hepan kainaloon ja lähdin vaan kokeilémaan, että mitä se tuumaa maalista! Heppa saikin sitten ihan uuden värityksen hopeisella spray-maalilla ja nyt se sopiikin meille entistä paremmin :) Olenkin saanut viime aikana melkoisen hopeavimman päälle. mm. peilin kehykset ja kellon kehykset on maalattu meillä nyt tällä samalla hopeisella spraylla. Meidän asunto alkaa muutenkin mennä koko ajan vähän "talvisempaan" suuntaan ja olisin jo innoissani laittamassa joulukoristeita meille.. Noh ehkä yritän vielä pari kuukautta malttaa oottaa! (niin ja ne joulukarkit näytikkin olevan tänään jo kaupoissa!!)
2015/10/02
DIY: tuunattu timanttikello
Metsästin aika kauan aikaa pientä timanttikelloa seinälle, mutta ainoat kellot mitä löysin, maksoivat 100euron luokkaa. Ajattelin kokeilla toteuttaa tällaisen kellon itse ja kello tulikin maksamaan vajaa kympin verran. Tässä siis mun vinkit, miten saa itse tuunattua tylsästä kellosta vähän hienomman :)
Tässä siis kaikki tarvikkeet mitä tarvitaan. Kellon ostin neljällä eurolla ja tuo ympärillä oleva rinkula oli alunperin musta (unohin ottaa ihan ensimmäisen kuvan tähän :D) Maalasin siis spray-maalilla vaan rinkulan hopeaksi.
Tässä siis kaikki tarvikkeet mitä tarvitaan. Kellon ostin neljällä eurolla ja tuo ympärillä oleva rinkula oli alunperin musta (unohin ottaa ihan ensimmäisen kuvan tähän :D) Maalasin siis spray-maalilla vaan rinkulan hopeaksi.
Sitten vaan kellosta kaikki osat irti, viisarit, lasi ja rinkula. Lasin laitoin valkoiselle pahville ja sitten piirsin kynällä rinkulan ja leikkasin rinkulan mallisen palan pois pahvista.
Kokeilin leikattua pahvia sitten kellon pohjalle, että se oli varmasti sopiva. Sitten vaan pahviin liimaa ja pohjaan kiinni. Sitten vaan timantit paikoilleen ja ensin mallasinkin timantteja omille paikoilleen, ennen kuin liimasin. Timantit ostin Sinellistä, pieni pussi erilaisia timantteja, mutta käytin pussista isoimpia timantteja ja kahta eri sävyä.
Sitten kun timantit on saatu paikalleen, laitoin viisarit, lasin ja rinkulan takaisin paikoilleen. Ja tässä valmis kello!
2015/10/01
Syyskuun instagram kuvat
Lokakuu starttasikin tänään käyntiin ja tässä kuussa lähen myös takasin ihan kouluunkouluun. Eli hyvin vähän tulee oltua kotona sit loppukuusta, nyyh.. Mut nyt vihdoin sain laitettua tänne taas Instagram postauksen, koska viime IG postaus jäi kokonaan pois mun puhelimen huoltamisen takia. Oon tykänny kuvailla melko useastikkin kuvia tuonne ja mut löytääkin sieltä nimimerkillä miinakaroliina
Laitetaas myös mukaan tähän muitakin kuvia joita puhelimesta löytyi! Viime viikonloppuna vietettiin nimittäin Harrin synttäreitä ja olin ylläriks varannut kavereitten kans Himokselta mökin. Sanoin Harrille et käydään hakee Jämsästä lipasto ja sehän uskoi tän koko tarinan mökin pihaan saakka, kunnes ihmetteli et mikäs lössi se tuolla terassilla on vastassa haha! Mutta mökkireissu oli kaikinpuolin onnistunut reissu ja oli kiva päästä porukalla vaan oleskelemaan mökille ja lillumaan porealtaaseen.
Syyskuussa ei muuten tullutkaan tehtyä ihmeempiä kuin kuljettua Jyväskylässä joka päivä. Oon kyllä tykännyt tosi paljon kun syksy on tullut, eikä ole vielä ihan liian kylmäkään. Varattiin myös joulua kohden yksi matka, mutta siitä kerron sitten hetken päästä lisää hih!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






















