Siitä on varmasti jo ikuisuus kun olen viimeksi avannut Bloggerin sivuston. Välillä en edes meinaa muistaa koko blogin olemassaoloa, mikä tuntuu aika oudolle, onhan tämä kutenkin kulkenut lähemmäs 9 vuotta mukana elämässä! Viime aikoina olen kuitenkin ehkä keskittynyt enemmän toisiin somekanaviin, kuten Instagramiin ja Tiktokkiin.
Olen viettänyt puolet elämästäni selaillen useita eri ruutuja. Kaikki on alkanut aikoinaan Habbohotellista, siitä ollaan pompattu IRC-Galleriaan, ii2:seen, Myspaceen, Facebookiin, omaan blogiin, Instagramiin, Snapchattiin ja Tiktokkiin. Some on siis kuulunut elämääni aktiivisesti ihan teini-iästä lähtien.
Olette varmasti kuulleet miten vanhemmat ihmiset muistelee niitä vanhoja hyviä aikoja? Itsekin taidan kuulua nyt noihin vanhuksiin, kaipaan nimittäin sitä vanhaa huoletonta somemaailmaa ilman turhia paineita ja muihin vertaamisia. IRC-Galleriassakin otettiin peilikuva niin, että jokainen tarha siinä peilissä näkyi ja luultavasti vielä roskapussit taustalla. Ja kuvan kruunaa vielä se ihana salamanvälke, mikä siitä pokkarikamerasta silloin tulikaan. Olen kyllä siitä iloinen, että kuvat ovat nykyään todella inspiroivia ja kehittyneet noilta ajoilta, mutta kaipaisin someen enemmän sitä aitoutta, mitä tuolloin oli. Tiedän myös, että silloin somemaailmassa oli omat varjopuolensa kuten itse muistan niiltä ajoilta aika koviakin nettikiusaamis tapauksia.
Viimeiset pari viikkoa olen pitänyt vähän matalampaa profiilia somekanavissa ja olen halunnut miettiä, miksi oikeasti päivittelen somea. Olen aina rakastanut kuvailla ja somekanavat ovat toimineet itselleni inspiraation lähteenä ja sinne olen myös voinut itse julkaista niitä kuvausreissulla napattuja ruutuja kameranrullalta. Tykkään myös kun somen kautta on löytänyt uusia tyyppejä joiden kanssa on voinut jutella ja samaistua eri juttuihin. Kaikista eniten olen tykännyt kuitenkin varmaan omasta blogista josta on saanut luoda juuri sellaisen kun on halunnut ja tätä on voinut päivitellä päiväkirjamaisesti. Nykyään kuitenkaan tätä ei tule niin helposti päiviteltyä, koska postauksien suunnittelu ja julkaisu vie niin paljon aikaa päivästä. Ei siinä, kyllä ne Instagram postaukset ja Tiktok videot vie myös tuntitolkulla aikaa, mutta jotenkin ne tuntuu jollain tapaa helpommalta ja niitä myös ihmiset enimmäkseen seuraa, koska siihen ei mene yhtälailla aikaa kuin vaikka blogitekstin lukemiseen.
Nykyajan kiiltokuvamainen somemaailma on alkanut todella kyllästyttämään ja oli jotenkin ihana tulla päivittelemään tätä "vanhaa kunnon blogia", joka on ja pysyy aina juuri sellaisena kuin itse haluan sen pitää. Instagram tuntuu olevan nykyään vaan kilpailukenttä jossa kilpaillaan kellä on hienoin elämä ja kuinka paljon seuraajia kelläkin on. Miksi ylipäätänsä meidän elämän pitäisi pyöriä joidenkin seuraajamäärien ympärillä?
Tämä kirjoitus oli nyt vähän extempore, mutta ihana avata pitkästä aikaa 10 vuotta vanha Macbook ja kirjoitella tänne omia ajatuksia. Ehkä tulen kirjoittelemaan joku päivä taas uusiksi muita kuulumisia!
Olen viettänyt puolet elämästäni selaillen useita eri ruutuja. Kaikki on alkanut aikoinaan Habbohotellista, siitä ollaan pompattu IRC-Galleriaan, ii2:seen, Myspaceen, Facebookiin, omaan blogiin, Instagramiin, Snapchattiin ja Tiktokkiin. Some on siis kuulunut elämääni aktiivisesti ihan teini-iästä lähtien.
Olette varmasti kuulleet miten vanhemmat ihmiset muistelee niitä vanhoja hyviä aikoja? Itsekin taidan kuulua nyt noihin vanhuksiin, kaipaan nimittäin sitä vanhaa huoletonta somemaailmaa ilman turhia paineita ja muihin vertaamisia. IRC-Galleriassakin otettiin peilikuva niin, että jokainen tarha siinä peilissä näkyi ja luultavasti vielä roskapussit taustalla. Ja kuvan kruunaa vielä se ihana salamanvälke, mikä siitä pokkarikamerasta silloin tulikaan. Olen kyllä siitä iloinen, että kuvat ovat nykyään todella inspiroivia ja kehittyneet noilta ajoilta, mutta kaipaisin someen enemmän sitä aitoutta, mitä tuolloin oli. Tiedän myös, että silloin somemaailmassa oli omat varjopuolensa kuten itse muistan niiltä ajoilta aika koviakin nettikiusaamis tapauksia.
Viimeiset pari viikkoa olen pitänyt vähän matalampaa profiilia somekanavissa ja olen halunnut miettiä, miksi oikeasti päivittelen somea. Olen aina rakastanut kuvailla ja somekanavat ovat toimineet itselleni inspiraation lähteenä ja sinne olen myös voinut itse julkaista niitä kuvausreissulla napattuja ruutuja kameranrullalta. Tykkään myös kun somen kautta on löytänyt uusia tyyppejä joiden kanssa on voinut jutella ja samaistua eri juttuihin. Kaikista eniten olen tykännyt kuitenkin varmaan omasta blogista josta on saanut luoda juuri sellaisen kun on halunnut ja tätä on voinut päivitellä päiväkirjamaisesti. Nykyään kuitenkaan tätä ei tule niin helposti päiviteltyä, koska postauksien suunnittelu ja julkaisu vie niin paljon aikaa päivästä. Ei siinä, kyllä ne Instagram postaukset ja Tiktok videot vie myös tuntitolkulla aikaa, mutta jotenkin ne tuntuu jollain tapaa helpommalta ja niitä myös ihmiset enimmäkseen seuraa, koska siihen ei mene yhtälailla aikaa kuin vaikka blogitekstin lukemiseen.
Nykyajan kiiltokuvamainen somemaailma on alkanut todella kyllästyttämään ja oli jotenkin ihana tulla päivittelemään tätä "vanhaa kunnon blogia", joka on ja pysyy aina juuri sellaisena kuin itse haluan sen pitää. Instagram tuntuu olevan nykyään vaan kilpailukenttä jossa kilpaillaan kellä on hienoin elämä ja kuinka paljon seuraajia kelläkin on. Miksi ylipäätänsä meidän elämän pitäisi pyöriä joidenkin seuraajamäärien ympärillä?
Tämä kirjoitus oli nyt vähän extempore, mutta ihana avata pitkästä aikaa 10 vuotta vanha Macbook ja kirjoitella tänne omia ajatuksia. Ehkä tulen kirjoittelemaan joku päivä taas uusiksi muita kuulumisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti