2017/03/12

MIKSI PITÄÄ OLLA NYKYÄÄN NIIN LAISKA?



Heippa! Täällä sunnuntai on mennyt todella rennosti ja nytkin näpyttelen konetta sängynpohjalta. En ole käynyt ulkona sen enempää, kuin ottamassa nämä asukuvat ja käynyt kaupassa hakemassa ruokaa. Nyt on vihdoinkin aikaa kunnolla taas paneutua bloggaamiseen ja ajattelinkin tulla kirjoittelemaan pitkästä aikaa vähän pitempää tekstiä!

Jokainen viikonloppu on mulla kyllä ollut täynnä tekemistä ja samoin arkikin. Tykkään kyllä siitä, että oikeasti välillä on kiirettä. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen aivan järjettömästi laiskistunut. Tämä laiskuus tulee siinä ilmi, että töiden jälkeen olisi mielettömän kivaa vaan makoilla sohvalla, enkä jaksaisi edes kipaista jääkaapilla. Kuulostan oikeasti melko vässykälle joka ei persaustaan paljoa jaksa liikauttaa mihinkään suuntaan, mutta veikkaan ettei tätä mun "laiskuustautia" oo huomannut kovin monikaan, koska enhän mä nyt oikeastaan laiskottele muualla kuin kotonani.


Olen aina ollut todella kova tekemään koko ajan jotain ja olen jopa tykännyt siitä, että monta rautaa on samaan aikaan tulessa. Nyt kuitenkin kun teen vaan yhtä työtä, viikonloput ja illat ovat aina vapaata, omaa hevosta ei ole, niin tuntuu että olen aivan järjettömän laiska, koska ei ole mitään mitä olisi "pakko" tehdä. Viimeiset kuusi vuotta elämästäni on mennyt siihen, että olen opiskellut kaksi ammattia, omistanut oman tallin ja hevosen, sekä ollut välillä kahdessa työpaikassa samana päivänäkin. Nyt kun olisi lupa hengähtää, tunnen itseni niin laiskaksi, että pelkään etten jaksa sitten pian nousta sohvalta enää ikinä.

Ja kyse ei tosiaankaan ole siitä, etteikö minulla ole nykyään mitään tekemistä. Nämä nykyajan tekemiset eivät vaan ole sellaisia "pakollisia" jotka on ihan oikeasti pakko tehdä. Nyt kaikki salilla käymiset, blogin kirjoittamiset, muiden hevosten liikutukset eivät vaan ole sellaisia asioita, joita on pakko hoitaa jokapäiväisesti.

Ja kaikinpuolin muuten olen nyt todella tyytyväinen elämäntilanteeseeni, mutta tämä laiskuus ja liika mukavuudenhaluisuus ärsyttää kyllä joka päiväisesti. Haluaisin oikeasti olla reipas, mutta en tiedä osaanko olla sellainen, jos ei ole koko ajan se jatkuva kiire päällä. En ole myöskään aikatauluttanut pitkään aikaan päiviäni, joten välillä tiettyjä juttuja jääkin tekemättä sen takia koska en pakota itseäni. Olen kuitenkin oppinut nauttimaan elämästä ja pyrkinyt tekemään sellaisia asioita, mistä tykkään ja olen myös viettänyt kavereiden kanssa paljon aikaa ja oppinut myös pitämään hauskaa. Miksen kuitenkaan voisi olla reipas ja tehdä niitä arkisia juttuja vapaaehtoisesti, eikä niin että ne tuntuvat aina pakkopullalle?!

PS. tälläkin hetkellä kirjoittelen nälissäni tätä blogia, mutta en millään haluaisi mennä tekemään ruokaa :D Jonkin sortin palvelija olisi varmaan paikallaan?!

Takki H&M | Huivi Louis Vuitton | Farkut Dr.denim | Kengät Nike Air Max | Sukkahousut H&M Laukku Louis Vuitton | Aurinkolasit Guess

2 kommenttia:

  1. Ite teen aina tavoitteet työpäivän jälkeen, suunnittelen hommat mitkä teen joiden jälkeen saa sitten kellahtaa ketarat ojossa sohvalle :D pakko erotella se laiskotteluaika jotenkin, muuten hautautuu sinne sohvan pohjaan välittömästi eikä se kumminkaan oo edes kivaa kun miettii vaan et mitä olisi voinut/pitänyt olla tekemässä :D ja munkin tehtävälista on täynnä kivoja juttuja! Työpäivät on vaan niin pitkiä ja fyysisestikin rankkoja, vielä huonolla syömisellä ja liialla kahvilla niin avot :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäki just mietin et pitäis asettaa itelleen raja, et ennen salkkareita en saa mennä sohvalle loikoilemaan :D siihen sohvalle oikeasti jää liiankin helposti ja sit siinä makoilee huonon omatunnon kanssa ku ei jaksais tehdä niitä kotihommia jne!

      Poista