En ole koskaan ollut mikään kauhean "normaali" haaveilija, vaan olen ajatellut, että omistan paljon unelmia, joita on OIKEASTI hankala toteuttaa. Mutta oisiko ne unelmia, jos ne olisi helppo saavuttaa? Olemmehan tähänkin päivään mennessä toteutttaneet joitakin unelmiamme ja unelmia kuuluu olla koko loppuelämän ajan, osa niistä on pienempiä ja helpommin saavutettavissa, osa niistä on niin suuria, ettei ne tunnu välillä edes mahdollisilta ja joskus unelmat jopa vaihtuvat elämän mukana.
Mulla on alkanut iskemään joku lähestyvä kolmenkympinkriisi ja olenkin yrittänyt miettiä, mitä elämältäni haluan ja olen vaan todennut, että nyt on alettava tekemään tosissaan töitä, mikäli joskus haluaa toteuttaa niitä suuriakin ja mahdottomia haaveitansa. Samalla pitää kuitenkin muistaa, että se täydellinen elämä ei odota tuolla vuosien päässä, vaan on opittava myös rakastamaan elämää tässä ja nyt. Minusta ainakin unelmointi pitää mielen virkeänä, eikä jätä minua liian pitkäksi aikaa paikalleen. Yksi suurimmista haaveista onkin jo käymässä toteen, kun pääsemme reissaamaan maailman ympärysmatkalle ja on oikeasti mahtavaa kun näkee, että mahdottomasta voi oikeasti tehdä mahdollista!
Asioiden eteen pitää oikeasti tehdä vaan hirveästi töitä, mitään ei tuoda tarjottimella naaman eteen. Välillä tuntuu, että unelmien saavuttamiseen menee ikuisuus ja joutuu käymään kauheasti vastoinkäymisiä läpi, mutta mä voin sanoa, että kyllä joinain päivänä se työ palkitaan. Nyt toivotan oikein kivaa tiistain jatkoa! Muistakaa pitää kiinni niistä hulluistakin unelmista ja menkää niitä kohti!
PS. Blogin Facebook-sivuilla sekä Instagramin puolella on arvonta, jossa voit voittaa liput sulle ja kaverillesi I Love Me - messuille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti