KESÄLOMAREISSU NORJASSA

ltahämärässä bloggailu sängynpohjalla - aika parasta voisin sanoa! Kaivoin läppärin syliini ennen kun päätin mennä nukkumaan ja samalla muistinkin, että en ole jakanut blogin puolella mitään kuvia kesälomareissulta jolloin käytiin vähän extempore Norjassa!

Heinäkuussa tosiaan oltiin lähdössä Viroon mutta kovan tuuli laivalla ja matkapahoinvointi ei kuulostanut hyvältä yhdistelmältä, niin päätimmekin vaihtaa suuntaa ja lähteä ajelemaan Norjaan, aivan kuten muutkin suomalaiset tuntui tekevän! En ollut aiemmin käynyt Norjassa joten oli kiva vaihtaa kaupunkiloma vähän eräjormailuun ja asuntoautoelämään. Nyt siis olisi luvassa sekalainen kuvatulva tuolta ihanalta reissulta!

Ihan ensimmäinen kommentti Norjasta oli kyllä että vitsit mitkä maisemat. Heti kun päästiin Kilpisjärven rajan yli Norjan puolelle niin maisemat muuttui samantien ja muutenkin Norja vaikutti aika useassakin asiassa pikkasen paremmalta kuin Suomi. Määränpäänä meillä oli Lofootit ja ajettiinkin ihan niin pitkästi kuin tietä riitti. Paikan päällä olisi voinut olla todellakin paljon pidempään, meillä reissu alkoi sunnuntai iltana ja kotona oltiin seuraavana lauantai aamupäivänä.

Ajomatkaa kertyi reilut 3200 kilometria ja vaikka loma meni pääasiassa ajellessa, niin se ei haitannut juuri yhtään! Tosiaan maisemat oli niin hienot, että autolla oli ihan mieluisaa puikkelehtia mutkaisilla teillä vuorien välissä, välillä väistellen lammaslaumoja tai edessä juoksevia poroja.

Ihan ekana kun päästiin perille niin haluttiin tietty päästä kiipeilemään vuorille ja näkemään vielä kivempia maisemia. Suunnaksi otettiin Reinebringen, joka näytti Googlen mukaan olevan suht. helppo reitti 448 metrin korkeudessa. Mitä nyt muutama kiviporras kiivettävänä. Huipulle päästessä oltiin kiivetty reilut 2000 porrasta, jalat vapisten, hiki niskassa ihan henkihieverissä mutta maisemat oli todellakin tuon kiipeämisen arvoiset! Oltiin perillä joskus 2 aikaan yöllä, joten kesäyö oli tuolloin ihan parhaimmillaan ja vuoren päällä oli vain muutama ihminen meidän lisäksi. En ole koskaan aiemmin kärsinyt mistään korkeanpaikankammosta mutta tuolla yllättäen tuli jo vähän huimaava olo kun katsoi pystysuoran reunan yli.

Seuraavan päivän kohde olikin sitten Ryten, minne lähdettiin hiukan vapisevin jaloin, mitä nyt edellisestä porrastreenistä jäi pientä reisikipua! Onneksi Rytenille kulku oli hiukan tasaisempaa mutta matka oli huomattavasti pidempi kun joutui kipuamaan loivaa rinnettä. Täällä oli myös ihmisiä huomattavasti enemmän, oltiinhan tällä kertaa päiväsaikaan liikenteessä. Vuorikiipeilyjen ja kuvailujen jälkeen lähdettiin lähistölle satamaan pitsalle ja sen jäkeen kuikuilemaan uutta yöpymispaikkaa joka löytyikin ison rannan vierestä. Kello oli varmaan 11 illalla kun päästiin perille (meillä oli hiukan erikoiset vuorokausirytmit kuin muilla reissaajilla :D) mutta sitten tuli niin kiva auringonlasku, että oli pakko lähteä vielä kuvailemaan rannalle! Saatiin myös ehkä muutama kummaksuva katse kun päätettiin kuvailla uimapukukuvia ja lämpöasteita oli ehkä 15 maksimissaan. Muut matkustelijat olivat kietoutuneena neuleisiin kun me taas näytettiin siltä, että oltaisiin matkattu aurinkorantojen helteeseen, heh.

Tällainen pikainen reissu Norjassa tuli heitettyä - toivottavasti pääsisi käymään jossain vaiheessa vähän paremmalla ajalla! Vaikka olenkin aika vannoutunut kaupunkilomien ystävä niin oli kiva päästä tällaiselle erilaiselle ulkomaanreissulle. Ehdoton juttu tuolla matkalla oli myös asuntoauto ja nyt olenkin haaveillut oman matkapakun hankinnasta ja tuunaamisesta (Kleinbus on ollut ikuinen haaveeni, vitsit olis siisti matkailla sellaisella!) 

Nyt kuitenkin laitan tämän matkapostauksen pakettiin ja lähden untenmaille. Mikäli satut eksymään vielä tänne blogin puolelle niin olisi kiva kuulla siitä! Jotenkin omaan blogiin kirjoitteleminen tuntuu vaan parhaimmalta kun tämä sivusto on aina jotenkin täysin oma paikka fiilistellä ja postailla mitä ikinä keksiikään. 

SOMEÄHKY

Siitä on varmasti jo ikuisuus kun olen viimeksi avannut Bloggerin sivuston. Välillä en edes meinaa muistaa koko blogin olemassaoloa, mikä tuntuu aika oudolle, onhan tämä kutenkin kulkenut lähemmäs 9 vuotta mukana elämässä! Viime aikoina olen kuitenkin ehkä keskittynyt enemmän toisiin somekanaviin, kuten Instagramiin ja Tiktokkiin.

Olen viettänyt puolet elämästäni selaillen useita eri ruutuja. Kaikki on alkanut aikoinaan Habbohotellista, siitä ollaan pompattu IRC-Galleriaan, ii2:seen, Myspaceen, Facebookiin, omaan blogiin, Instagramiin, Snapchattiin ja Tiktokkiin. Some on siis kuulunut elämääni aktiivisesti ihan teini-iästä lähtien.

Olette varmasti kuulleet miten vanhemmat ihmiset muistelee niitä vanhoja hyviä aikoja? Itsekin taidan kuulua nyt noihin vanhuksiin, kaipaan nimittäin sitä vanhaa huoletonta somemaailmaa ilman turhia paineita ja muihin vertaamisia. IRC-Galleriassakin otettiin peilikuva niin, että jokainen tarha siinä peilissä näkyi ja luultavasti vielä roskapussit taustalla. Ja kuvan kruunaa vielä se ihana salamanvälke, mikä siitä pokkarikamerasta silloin tulikaan. Olen kyllä siitä iloinen, että kuvat ovat nykyään todella inspiroivia ja kehittyneet noilta ajoilta, mutta kaipaisin someen enemmän sitä aitoutta, mitä tuolloin oli. Tiedän myös, että silloin somemaailmassa oli omat varjopuolensa kuten itse muistan niiltä ajoilta aika koviakin nettikiusaamis tapauksia.

Viimeiset pari viikkoa olen pitänyt vähän matalampaa profiilia somekanavissa ja olen halunnut miettiä, miksi oikeasti päivittelen somea. Olen aina rakastanut kuvailla ja somekanavat ovat toimineet itselleni inspiraation lähteenä ja sinne olen myös voinut itse julkaista niitä kuvausreissulla napattuja ruutuja kameranrullalta. Tykkään myös kun somen kautta on löytänyt uusia tyyppejä joiden kanssa on voinut jutella ja samaistua eri juttuihin. Kaikista eniten olen tykännyt kuitenkin varmaan omasta blogista josta on saanut luoda juuri sellaisen kun on halunnut ja tätä on voinut päivitellä päiväkirjamaisesti. Nykyään kuitenkaan tätä ei tule niin helposti päiviteltyä, koska postauksien suunnittelu ja julkaisu vie niin paljon aikaa päivästä. Ei siinä, kyllä ne Instagram postaukset ja Tiktok videot vie myös tuntitolkulla aikaa, mutta jotenkin ne tuntuu jollain tapaa helpommalta ja niitä myös ihmiset enimmäkseen seuraa, koska siihen ei mene yhtälailla aikaa kuin vaikka blogitekstin lukemiseen.

Nykyajan kiiltokuvamainen somemaailma on alkanut todella kyllästyttämään ja oli jotenkin ihana tulla päivittelemään tätä "vanhaa kunnon blogia", joka on ja pysyy aina juuri sellaisena kuin itse haluan sen pitää. Instagram tuntuu olevan nykyään vaan kilpailukenttä jossa kilpaillaan kellä on hienoin elämä ja kuinka paljon seuraajia kelläkin on. Miksi ylipäätänsä meidän elämän pitäisi pyöriä joidenkin seuraajamäärien ympärillä?

Tämä kirjoitus oli nyt vähän extempore, mutta ihana avata pitkästä aikaa 10 vuotta vanha Macbook ja kirjoitella tänne omia ajatuksia. Ehkä tulen kirjoittelemaan joku päivä taas uusiksi muita kuulumisia!

MIDSUMMER 2020

VAPPUPIKNIK

Ihanaa viikonloppua sinne ruudun taakse! Kiva kun tästä blogista on tullut itselleni vähän rennompi paikka ja tänne tulee kirjoiteltua ajankohtaisia postauksia aina silloin kun huvittaa, ihan siis kuin ennen vanhaan!

Nyt on ollut pidempi viikonloppu ja se selkeästi tekee hyvää kun kerkeää välillä olemaan edes vähän paikallaan. Aluksihan mulla oli pieni vappumasennus, tänä viikonloppuna oli kuitenkin tarkoitus viettää meidän tupareita. No can do, tuparit jäi pitämättä ja eiköhän ne ehditä viettää myöhemminkin. Vapuksi ei siis ollut yhtään mitään suunnitelmia mutta onneksi viime hetkellä niitä tuli keksittyä! Vappuaattoa ei tullut vietettyä mitenkään erikoisesti kuin ruokakaupassa pyörien ja kotona hengaillen. Perjantaina kuitenkin aamu alkoi brunssilla ja sen jälkeen lähdettiin vielä tyttöjen kanssa (hiukan kylmälle) piknikille ja kuvailemaan! Illasta vielä tuli hengailtua kotona ja oltua vaan mikä tuntui kyllä tosi hyvältä.

Nyt muutenkin on aika chilli viikonloppu tiedossa - pääasiassa koneella tehtäviä juttuja, muutamia kuvailuja olisi mielessä ja sitten luultavasti ulkoilua tuolla kivassa säässä!

PUHELINKUVIA MAALIS/HUHTIKUU

Heippa taas blogin puolelle! Nykyään läppärin kansi meinaa aueta vain työpöydän äärellä ja kotona näpyttelenkin puhelinta. Tämä korona-aika on tuonut sen vanhan kunnon someaddiktin takaisin kun töiden jälkeen on niin paljon aikaa vaan olla. Iphoneni ainakin huomautteli asiasta, että keskimääräinen ruutuaika alkaa olla 5 tuntia päivässä, hups. Sosiaalinen elämäni on tällä hetkellä todellakin tuolla puhelimessa, no can do :D Jotain hyvää kuitenkin - olen myös pyrkinyt kaiken Tiktok videoiden ja Instagramin selailujen keskellä opiskella uusia juttuja.

Nyt kuitenkin kurkkaus pitkästä aikaa puhelinkuviin - vielä kun puhelimeni näytöstä näkee jotain läpi ja kamera on käyttökelvollinen, viime aikoina nimittäin puhelimeni on saanut iskuja aikalailla ja molemmat näytöt meinaa olla aika pirstaleina.. Omistin ennen panssarilasin puhelimessa mutta onnistuin hajottamaan näytön sen altakin - not good! Nyt harkitsen ostanko huollosta uuden samanlaisen puhelimen vai upgreidaisinko uuteen Iphoneen. Vähän nimittäin houkuttelisi se uusin Iphone, mutta suolainen hinta taas ei kauheammin houkuttele (eikä myöskään se, että tiedän miten nopeasti siinäkin on näyttö pirstaleina, olisko vinkkejä tähän miten pitää puhelin ehjänä?)

Puhelimeni muisti meinaa täyttyä nykyään videopätkistä mutta löytyi sieltä muutamia kuviakin, pääasiassa niitä on kyllä räpsitty hississä tai lenkillä. Ihme, että sain tähänkin postaukseen jotain muitakin kuvia! Kävin yksi päivä räpsimässä kuvia puhelimella jalustan kanssa joka oli yllättävän kivaa ja tätä yksinkuvailua olenkin yrittänyt opetella viime aikoina enemmän. Sitten myös pakolliset hehkutukset tuosta lehtikaalipitsasta, ihan järjettömän hyvää!! Resepti löytyi Tiiu Piretin blogista ja vaikka olin aluksi todella skeptinen niin tästä tuli heittämällä yksi lemppariresepteistä. 

Eli viime päivät on oikeastaan sisältänyt töitä, kotona hengailua, Netflixiä, Tiktok videoiden/Instagram videoiden suunnittelua ja tekemistä, lenkkeilyä ihanissa maisemissa, uusien reseptien kokeilua, viiniskypeilyä, siivoilun välttelyä, kotitreenejä hampaat irvessä (kaipaan salille aikalailla!), uusien matkojen haaveilusta ja kuvailua kuvailua ja lisää kuvailua. Aika kuluu kyllä hyvin eikä tylsää ole kerennyt tulla vielä, välttelen myös sitä virallista to-do listaa kuten aina.. 

Tällaista korona-arkea siis tänne! Pyritään pysymään terveenä ja otetaan ilo irti asioista mistä pystytään ♥