Farkut Gina tricot | Toppi H&M | Ballerinat H&M | Kello Michael Kors
Makaan sohvalla hiukset sekaisin ja meikit naamaan levinneenä. Olen koko päivän ollut menossa, joka on ollut ihan fine. Yksi asia kuitenkin on tuntunut rasittavan jo jonkin aikaa ja se on ollut koirien yh-äiteys. Okei, jos siellä on joitakin yh-äitejä, niin älkää hyökätkö minun kimppuun, nostan teille hattua kun jaksatte hoitaa lapsia, koska ne on ilmeisesti vielä rankempia kuin koirat. Tunnen kuitenkin välillä asuvani kolmen karvaisen kakaran kanssa täällä. Ei siinä, koirat on kyllä ihania, mutta nyt tulisin ehkä maailman onnelisimmaksi kun sasin yhden vapaapäivän näistä karvakakaroista! Kuulostan oikeasti yliuupuneelta yh-äidiltä, mutta kun on viettänyt kolmen koiran kanssa (joilla yhdestä on juoksut) liian monta päivää putkeen, niin matkalla kuin kotonakin, niin alkaa kaikenmaailman riehumiset, mässytykset ja nälkäiset katseet ärsyttämään.
Tunnen itseni välillä oikeasti crazy dog ladyksi, tai crazy dogmomiksi, motkotan koirille kun toinen rynnii toisen yli, kuljetan koiria turvavöissä autossani, enkä voi suunnitella pitempiä lomia, koska noh, mulla on koirat. Kolmen koiran hoitoon laittaminen on yllättävän hankalaa, voisin uskoa että lapsen laittaminen hoitoon olisi tuplavaikeampaa, eli olisin kirjaimellisesti aina kotona sen tenavan kanssa. Nyt muutenkin kun tuo ulkomaakuume on kovimmillaan, niin olisi ihan jees päästä välillä lomailemaan ja olla miettimättä, moneltako koirien raksut pitää laittaa turpoamaan.
Älkää nyt siis ymmärtäkö väärin, koirat on mulle perheenjäseniä, mutta tunnen nyt olevani vaan niin täynnä tätä yh-äiteyttä, että kaipaisin jotain muutakin elämääni. Koirahauvelien kanssa olen kuitenkin elänyt sellaiset 23-vuotta, joten näitä yh-äiti kohtauksia tulee aina silloin tällöin.
Onko siellä muita koiranomistajia joilta löytyy tällaisia vaiheita vai olenko ainoa bad dog mama? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti