HEI HEI, RAKAS PRINSESSA.

Vuosi 2018. Mahdollisuuksien vuosi, vaiko jälleen kerran luopumisen vuosi? 2010 vuodesta saakka olen joutunut lähes vuosittain luopumaan jostain rakkaasta läheisestä tai omasta lemmikistä, eli perheenjäsenestä. Tämäkään vuosi ei näköjään ollut poikkeus, vaikka osasinkin jo hiukan arvella tämän etukäteen..

Tänä päivänä, meidän kolmen koiran koplasta tippui yksi jäsen pois ja  rakas prinsessamme siirtyi pilvenreunalle. Kaksi vuotta sitten saatiin eläinlääkärissä kuulla, että Pennillä on sydämmessä sivuääni. Sydänultran jälkeen todettiin kuitenkin, että koiraa ei tarvitse lääkitä, koska se ei haittaa sen elämää. Myöskin viimeiset kaksi vuotta olemme kamppailleet pienen ruuansulatuksen kanssa ja tällä viikolla olin jo varma, että nyt tulee sen suhteen loppu. Saatiin kuitenkin suoli taas toimimaan, mutta Penni jäi silti uupuneen oloiseksi, ilmeisesti sydän alkoi olla tiensä päässä. Päätimme, että vanhaa koiraa ei aleta kiduttamaan tai lääkitsemään, joten paras oli päästää pieni Pirpa pois tuskistaan ja vaivoistaan.

Vaikka huoli ja stressi on nyt nujerrettu, jää mulla aivan äärettömän suuri suru ja ikävä tuota pientä olentoa kohtaan. Kahdeksan vuotta sitten  haettiin meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiimme koira, joka toisi edesmenneelle Roope lapinkoiralleni seuraa. Roopen kuoltua Penni oli meille suuri apu surussa, joka lohdutti aina ihanilla hössötyskohtauksillaan. Vaikka tuo kahdenkilon paketti vihasi yli kaiken lenkkeilyä ja käyttäytyi välillä niin diivamaisesti, en olisi voinut koskaan uskoa, että hankimme silloin noin rakkaan perheenjäsenen meille. Onneksi sain tarjota Pennille meiltä loppuelämän kodin, vaikka luopuminen siitä onkin nyt hankalaa. Toivonkin hyvää matkaa sinne pilvenreunalle, meidän pienelle prinsessalle ♥