- Englannin puhumisessa ei tarvitse olla mikään mestari, että voi lähteä pitkäksi aikaa ulkomaille. Missään ei tullut mitään suurempia kielimuureja ja matkalla tuli jopa keskusteltua ihmisten kanssa. Puhumalla opin ainakin itse parhaiten uusia kieliä ja tämän kahden kuukauden jälkeen osaan varmasti jo paremmin englantia kuin lähtiessä!
- Elämän ei tarvitse olla niin jäykkää ja aikataulutettua, höllää pipoa välillä ja elä sellaista elämää mitä rakastat.
- Uskalla kysyä ihmisiltä apua, vaikka ette puhuisikaan sujuvasti samaa kieltä. Hiroshimassakin yksi japanilainen mummu halusi välttämättä opastaa meitä oikeaan ratikkaan, neuvoi minulle paljonko siitä pitää maksaa ja sanoi vielä kuskille että sanoo millä pysäkillä meidän pitää sitten jäädä. Eikä tämäkään mummu puhunut montaa sanaa englantia, mutta halusi silti olla avuksi!
- Matkasta ei selviä ilman kinasteluja, niinkuin ei mekään. Kaikista paras tapa puhdistaa ilmaa on kyllä ilmaista tunteensa ja sanoa mikä mättää, eikä arvuutella mikä toisella nyt mahtaa olla vikana!
- Ihminen pärjää hyvinkin vähällä tavaralla - meilläkään ei ollut mitään turhaa tai ylimääräistä mukana kahden kuukauden ajan, enkä kaivannut tuolla oikeastaan mitään muuta kuin reppua, jota en ottanut kotoa mukaan. Rahat on myös kivempi tuhlata matkusteluun kuin materiaaliin.
- Maailmassa ehkä liian monta kaunista paikkaa jossa en ole vielä päässyt käymään! Voin sanoa, että matkakuume on taas noussut siihen malliin, että voisin hypätä lentokoneeseen vaikka heti!
- Siisti ympäristö ja luonto on aika rikkaus meillä Suomessa ja nyt tulevaisuudessa tulen ottamaan vielä enemmän huomiota roskien lajitteluun ja muovin kulutukseen.
Voi mikä ihana postaus <3 Niin paljon hyvää ja opettavaista on kyllä ollut tuossa teidän reissussa, kaikkiaan aivan mahtava kokemus ja tosi hienoa, että teillä oli mahdollisuus tuollaiseen matkaan :)
VastaaPoistaNo jep, tää oli kyllä kokemuksen arvoinen matka ja lähtisin kyllä milloin vaan uudelleen tällaiselle seikkailulle! <3 Kiitos Jenni, ihana kun kommentoit tänne! <3
Poista