SE KELLÄ ONNI ON, SEN KÄTKEKÖÖN.

Helou ja kivaa maanantai iltaa just sulle! Tulin julkaisemaan tänne viikonloppuisen asun joka mulla oli päällä BID:ssä ja samalla vähän höpöttelemään. Mulla on ollut pitkään sellainen olo, että tekis mieli kirjoittaa tänne, mutta kun en oikeastaan tiedä mistä. Melko monesti ne suuremmat avautumiset ja pitkät tekstit koostuu jostain hiukan negatiivisistä asioista ja ehkäpä sen takia mun on ollut hyvin hankala keksiä mitään aihetta kirjoitettavaksi. Jos joku kysyisi multa nyt, mitä kuuluu niin vastaisin rehellisesti että hyvää. Olen tyytyväinen elämääni, mutta mietin koko ajan, milloin se hirmumyrsky taas iskee. Miten tästä sitten osaisi nauttia ja ottaa kaikki siitä irti?

Mulla on ollut jo pidemmän aikaa tää fiilis. Tietty aina elämässä on asioita jotka huolettaa tai voisi olla paremmin, mutta mä oon nyt tähän tilanteeseen äärimmäisen tyytyväinen. Mulla on ihana työ, maailman paras tuleva aviomies, asun omassa kodissa ja mulla on liuta ihania ystäviä. Täytyy myös myöntää, että olen viimeisen vuoden aikana oppinut vihdoin elämään. Ennen elämäni oli enemmänkin suorittamista (nykyäänkin tunnen tätä välillä, mutta en niin paljon kuin ennen) ja laskeskelin aina päiviä seuraavaan vapaapäivään, olin myös tuhottoman väsynyt sen kaiken pyörityksen jälkeen, kävinhän välillä kahdessa työssä, opiskelin ja hoidin vielä oman tallin ja hevosen. Ylisuorittaminen jää päälle ja haalin itselleni kokoajan lisää töitä ja tekemistä. Nyt olen oppinut jo olemaan paikallani, vaikka välillä pakotankin itseni käymään neljästi viikossa salilla ja siivoamaan kodin tarpeeksi useasti. Osaan kuitenkin nykyään tasapainoittaa sen arjen, kiireen keskellä on välillä myös hyvä vaan olla paikallaankin tai olla buukkaamatta sitä koko päivää täyteen kaikkea menoa ja tekemistä.

Toisaalta en haluaisi puhua tästä, koska tiedän, että monella on asiat todella paljon huonomminkin ja kuten on otsikossakin on sanottu "se kellä onni on, sen kätkeköön". Toisaalta, olen elämässä kokenut monet menetykset, väsymykset ja ylisuorittamiset, joten miksen saisi edes hetken aikaa nyt nauttia? En jaksa tuoda elämääni ylimääräistä draamaa tai vääntöä vaan haluan keskittyä parhaisiin asioihin. Positiivinen asenne on ehkä myös ollut osa syynä, miksi olen tyytyväinen elämääni. Vaikka huonojakin päiviä kuuluu tähän mun elämään, niin osaa silti jotenkin ajatella niitä hyviäkin asioita, enkä rupea harmittelemaan asioita sen enempää. Kuten äitini on sanonut "asioilla on tapana järjestyä" ja uskonkin tuohon lauseeseen täysin, koska aina asiat on järjestynyt tiukankin paikan tullen.

Mulla ei vihdoin oo enää se tunne, että täytyy tuli perseen alla juosta kokoajan jossain. Arjessa toki tuntuu välillä, että aika loppuu päivästä kesken, mutta sit osan jutuista voi tehdä muinakin päivinä. Kalenterini ei ole enää tunnin tarkkaan suunniteltu, vaan siellä riittää aikaa äkillisille kaveritreffeillekin. Vaikka mun tulevaisuuden suunnitelmat onkin vielä vähän auki, niin en jaksa siltikään stressata siitä liikaa. Elämä vie sitten sinne minne vie, mutta tällä hetkellä pystyn vihdoin jo elämään hiukan hetkessä ja tunnen elämäni olevan jopa tasapainossa! Sanoisin vaan, että elämä on tehty elettäväksi, eikä suoritettavaksi.

Takki Cubus | Huivi Vila | Farkut Gina tricot | Verkkosukkikset Zeepra | Laukku Prada | Kengät Nike