THE DRESS.

Lupailinkin kirjoitella tänne tarkempaa postausta mun häämekosta. Eilen en saanut avattua läppäriä, koko päivän olo oli vähän veto pois ja kävimme häälounaalla isovanhempien kanssa, jonka jälkeen lähdettin Jyväskylään. Nyt on kuitenkin aikaa kirjoitella, kun olemme koko päivän Harrin autokisoissa.

Meidän hääsuunnittelut oikeastaan alkoivat tuon mun mekon ostamisesta. Mekko tosiaan tuli ostettua yli kaksi vuotta ennen häitä, mutta onneksi en missään vaiheessa halunnut vaihtaa mekkoani! Hevoseni kuoli toukokuussa 2015 ja lähdimme sen jälkeen kaasoni/siskopuoleni Kirpun kanssa lohtushoppailemaan Helsinkiin. Päätin silloin, että tuhlaan rahani uuteen laukkuun, jonka piti olla Louis Vuittonin Eva. Kuljeksimme pitkin Helsingin keskustaa, kunnes käveltiin hääliikkeen ohi, johon ei tarvinnut varata aikaa. Sanoin sitten Kirpulle, että nyt mennään kokeilemaan häämekkoja ihan huvikseen vaan, kun en ole koskaan päässyt kokeilemaan sellaista! (pienenä taka-ajatuksena, että jos aloittaisin mahdollisesti häiden suunnittelun, kun ei ollut enää hevosenhoitoakaan tiedossa..)  

Hääliike oli Kaunis Morsian johon menimme ja näytinkin puhelimestani kuvan, minkätyylistä mekkoa haluaisin kokeilla. Myyjä toikin vitivalkoisen, tyllihelmaisen pienellä strassikoristeella olevan mekon ja kokeilin sitä sitten. Mekko oli täydellisen kokoinen ja sitten vaan haaveilin, että voi kun joskus saisin pitää tällaista. Tuo oli aika hassu tunne, koska ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt itseään häämekko päällä, eikä osannut sillon tosiaankaan kuvitella että saisi pukeutua sellaiseen lähivuosina!

 Mekossahan oli hintalappuna alunperin 900 euroa, mutta myyjä kertoi sitten mekon olevan viimeinen kappale ja sen saisi alennuksella. Tätä kyseistä mekkoa ei enää siis valmisteta. Lähdimme sitten liikkeestä ja suuntasimme sitten Espalle päin laukkuostoksille. Jäätiin kuitenkin ulos miettimään, että ostanko tosiaan nyt uuden laukun, vai käytänkö kyseiset rahat häämekkoon, vaikken tietäisi tulisinko sitä käyttämään edes, koska hääpäivästä ei ollut tietoakaan. Päätettiin sitten soittaa Harrille ja kysyä sen mielipide. Kysyin puhelimessa "pidätkö mua hulluna jos ostan häämekon?" Harri vastasi vaan; "No, ehkä vähän, mutta osta se jos sulla on rahaa ja se on kiva."

Päätin sitten jättää laukun oston myöhemmälle ja suuntasimme liikkeeseen hakemaan tätä mekkoa. Myyjä vielä sanoi, että minun ei kannata paljoa istuskella sohvalla, että mahdun mekkoon tulevana hääpäivänä sitten :D Vetoketjukiinnityksen takia mekossa ei ollut yhtään lihomisvaraa, jos ei sitten olisi vaihtanut siihen nyöritystä. Mekko kuitenkin antoi itselleni todella hyvin motivaatiota, etten nyt lihoa yli siitä ja onnekseni mahduin siihen myös nyt kaksi vuotta myöhemmin!

Mekko oli tosiaan Camelia merkkiä ja väriltään ivory.  Mekkoon hankin lisäksi tyllialushameen jolla siihen sai lisää muhkeutta. Olen edelleen todella tyytyväinen tästä "heräteostoksesta" hahah! Nyt häämekkoni onkin koristeena telineessä vaatehuoneessa.