Vompsun kanssa minulla tosiaan oli yhteistä taivalta takana reilut 11 vuotta. Nyt kuitenkin olen saanut vuoden aikana opetella elämään ilman parasta ystävää ja sitä tärkeää toveria, jolle pystyit kertomaan kaikki murheesi. Ikävöin joka päivä valtavasti tuota heppakamua. Ensinmäiset puoli vuotta hinkusin aivan kauheasti uutta hevosta. Kävin ratsastamassa monesti viikossa ja monilla eri hevosilla. Halusin päästä vaan tallille, vaikkei sitä omaa ollutkaan. Syksyllä kävinkin kokeilemassa yhtä ponia, mutta vasta sitten älysinkin, että mitä jos en kiinnykkään uuteen hevoseen enää samalla tavalla kuin Vompsuun? Näin ainakin on käynyt kaikkien ylläpitohevosten kanssa. Aina kun olen saanut uuden ylläpitohevosen, olen ollut innoissani siitä. Kuitenkin myöhemmin innostus laantuu ja huomaan hevosessa jotain vikoja, joita Vompsussa ei ole. Vompsukaan ei tietystikään ollut täydellinen hevonen, mutta ihanan omalaatuinen ja opin tuntemaan sen perinpohjin tuon 11 vuoden aikana. Uuteen hevoseenkin siis menisi todella todella kauan aikaa, että oppisin sen kaikki luonteenpiirteet.
Syksyllä aloin myös vuokraamaan yhtä hevosta, jolla kävin ratsastamassa kahdesti viikossa. Siinä vaiheessa minulle tuli mieleen, että vaikka tämä hevonen on kiva, niin en halua enää omaa hevosta. Aloin myös älyämään, että nyt minulla on enemmän vapautta, ei tarvitse koko ajan stressata hevosen voinnista, ei tarvitse säikähtää jokaista puhelimen soittoa. Hevoseni oli lähestulkoon koko omistusaikani meillä omassa tallissa ja tallille olikin pakko mennä joka päivä. Nyt keväällä lopetinkin hevosen vuokraamisen ja päätin harrastaa tätä harrastusta ainoastaan silloin, kun itseäni huvittaa. Nyt olenkin käynyt kerran viikossa/kerran kahdessa viikossa tallilla ratsastamassa ja olenkin ihan iloinen siitä, ettei minun tarvitse enää ihan joka päivä käydä siellä tallilla. Jos saisin kuitenkin valita, ottaisin Vompsun takaisin milloin tahansa, mutta sitä en tiedä, tulenko omistamaan uutta hevosta milloinkaan. Isäni sanoikin, että uusi hevonen on ostettava vasta silloin, kun se oikea osuu kohdalle. En siis lähde väkisin etsimään uutta, vaan aion viettää elämää hevosettomana siihen saakka, kunnes haluan uuden hevosen 100%:sesti. En tiedä tuleeko sitä päivää koskaan, vai tuleeko se päivä vasta ehkä 20 vuoden kuluttua. Ehkä elämääni kuului vain yksi ihka oma hevonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti