YKSINÄISYYS

Haluaisin kirjoittaa blogiin vähän syvällisempää tekstiä, asiaa mistä ei paljoakaan puhuta ja mikä ei ole pelkkää pintaraapaisua elämästäni. Tänään, olen jutellut yhden ihmisen kanssa kasvotusten, laittanut kahden ihmisen kanssa viestejä. Siinä on päiväni ihmiskontaktit. Blogistani ei ehkä uskoisi, mutta tunnen oloni välillä hyvinkin yksinäiseksi.

Viimeisen kuukauden olen viettänyt aikaa kotona ja suurimman osan ajasta yksin. Töissä käydessä oli helppoa, kun päivissä oli muuta ajateltavaa ja ihmisiä näki muutenkin, joten yksinoloa ei kerennyt paljoa edes miettimään. Olen kuitenkin ihminen, joka kaipaa ihmissuhteita ja ystäviä elämäänsä, ollakseen onnellinen. Tiedän, että yksinäisyyden tunne kumpuaa itselleni ainakin osittain koulukiusaus ajoilta saakka. Olen ollut kouluaikoina hyvinkin ulkopuolinen, se luokan ylimääräinen ja sen takia olen aina pelännyt tutustua uusiin ihmisiin tai lähteä uuteen kouluun, koska olen pelännyt aina jääväni ulkopuoliseksi. Ensimmäistä kertaa tunsin kuitenkin kuuluvani joukkoon, kun muutin Lahteen ja olin yllättynyt siitä, miten hyvin tutustuin siellä ihmisiin koulussa ja töissä. Kenelläkään ei ollut minusta ennakkoluuloja.

Minulla tosiaan löytyy ystävyyssuhteita, mutta koska olen yleensä se, joka ehdottaa jotain yhteistä tekemistä tai että nähtäisiinkö, niin se on alkanut tuntumaan hiukan yksipuoliselta. Pahimmillaan ollaan sovittu vielä että nähdään, mutta sitten tapaamisen aikoihin puhelimeen ei enää vastatakkaan tai keksitään joku älytön tekosyy miksei nähdäkkään. Näiden tapausten jälkeen olen päättänyt, että ehkä parempi olla laittamatta sitten viestiä, koska olen ilmeisesti vaan liian tungetteleva tai haitaksi ja olen jäänyt odottamaan, että kai joku laittaa mulle sitten viestiä kun kaipaa seuraani. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Onneksi elämästäni löytyy kuitenkin muutama ihminen, joka ehdottaa vaikka että nähtäisiinkö joku toinen päivä, jos minun ehdotukseni ei nyt satukkaan sopimaan.

Kaipaisin elämääni ystävää, joka kysyisi mitä mulle kuuluu tai tehtäisiinkö jotain kivaa yhdessä. Jos olen jollekin maininnut olevani yksinäinen niin siihen vastataan suurinpiirtein että "no höh" ja asian annetaan vaan olla. Yksinäisyyttä ei oteta tarpeeksi tosissaan, mutta itselleni tää ainakin on ihan tosi asia, koska se on läsnä elämässäni lähes päivittäin. Tietysti tästä on vähän typerää valittaa, koska maailmassa on niin paljon yksinäisempiä ihmisiä kuin minä, sellaisia joilla ei ole ketään ympärillään. Ihmiset varmasti haluavat viettää aikaa yksin, kuten minäkin, mutta on aivan eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Minusta kenenkään ei kuuluisi olla yksinäinen.

Takki Zeeprafashion | Farkut Bikbok | Kengät H&M | Laukku Michael Kors | T-paita Boys meet girls